HOME | DD
AneurysmGuy — Sillan Alla
Published: 2015-03-19 18:06:45 +0000 UTC; Views: 266; Favourites: 19; Downloads: 0
Redirect to original
Description
Sillan alla = under the bridge.Related content
Comments: 21
Sadly it's short bridge.
👍: 0 ⏩: 0
Oi, kivat värit ja kiva tuo heijastus(?)kuva sillasta ^^ Tulee vähän mieleen värimaailmaltaan ja muodoiltaan, että olis joku surrealistinen, hiekasta tehty silta, mistä sellanen aavikkotuuli puhaltais hiekkaa pois (tonne vasemmalle päin), ja se silta muutenkii olis romahtamassa!
👍: 0 ⏩: 1
Juu heijastushan tämä on. Olisin saanut hiukan enemmän toista päätä kuvaan mukaan mutta en uskaltanut mennä kauhean lähelle reunaa. Mulla on paha korkeanpaikan kammo, sitä lajia että kun on katolla ym niin tulee pakottava tarve hypätä sieltä alas. Akrofobia, tarkistin netistä miksi sitä kutsutaan. Hiekasta tehdystä sillasta tulee heti mieleen pleikka kolmosen Journey- peli, se viittaheppu viilettää tuulen tuivertamalla sillalla mikä katoaa aavikkotuuleen.
👍: 0 ⏩: 1
Ahaa, toinen, joka kärsii sen sorttisesta fobiasta! 
En tiiä tosin, onko mulla pahempi korkeanpaikan- vai suljetunpaikan kammo (eli klaustrofobia); varmast jälkimmäinen veis voiton jos pitäis valita. Oon aina ihmetelly, et miks porukka kammoo magneettikuvasta, kun se putki on toisesta päästä kuitenkin auki... mutta on se kyllä niin ahdas se tila siinä välissä, että varmaan mulle pitäs jonkun verran bentsoja lykätä, että siihen pystysin menemään... ehkä :''D
Tuota pleikkaripeliä mie en tiedäkään!
👍: 0 ⏩: 1
Journeyn saa käsittääkseni ostettua levyversiona, alunperin se oli pelkästään onlinessa pelattava ja myynnissä vain pleikkarin storessa. Pelaaja suoritti eeppisen matkan aavikolta vuoren huipulle, ei ollut perinteinen peli missä kerätään pisteitä tai missä voi kuolla. Eli tavoitteena oli vain päästä vuoren huipulle, ihan hienon näköinen. Viittahahmolla pystyi lentämään ja leijumaan hetken aikaa ilmassa. Lopun talviseikkailu tuulten tuivertaessa oli komea.
Olen kerran oilut magneettikuvauksessa, siihen putkeen tottuu kun kuvaus ei ole hetkessä ohitse. Enkä saanut mitään tabletteja.
👍: 0 ⏩: 1
Toi Journey kuulostaa kyl aikas siistille, mielenkiintoinen peliasetelma, ja ihan hauskan näköiset grafiikat ainakin google-kuvahaussa! ^^
Hyvä, ettei sitten valtava ahtaanpaikankammo vaivaa varmaan
Hmm, en tosiaan kovinkaan paljon noista varjoaineen laitoista ja verisuonivammoista tiiä, mutta varmaan se repeäminen ihan mahdollista on, kun se varjoaine pitää saada suht yhtenäisenä annoksena ja nopeasti sinne verenkiertoon, ja se isompi tilavuus sitä suonta venyttää. Mietin vaan, että yleensä kun se varmaan kanyloidaan toi kyynärtaipeen laskimo, niin ei kai siinä sitten sen kummempaa käy, kun ikävä kipu ja valtava mustelma, jos se repee siitä lähistöltä (ja jos ei oo verenhyytymisen ongelmaa): käsivarressa laskimopaluu kun kuitenkin on useamman isomman laskimon varassa, ettei se veren paluu kokonaan estys siitä 
👍: 0 ⏩: 1
TYKSin ensihoidossa kun valmistelivat TT-kuvaukseen niin sisäpuhelimesta hoitaja pyysi tarkistamaan että kanyyli on ok, heillä oli juuri kuvattamalla revennyt verisuoni. En muista oliko hoitajat huolissaan, mutta ei se itselle kuulostanut mitenkään hauskalta silloin.
Varjoaine (Shadow material) kuulosti joltain scifi- tarinasta repäistystä. Muistaakseni siitä tuli suuhun semmoinen omituinen sivumaku.
Sitten on vielä angiografinen kuvaus missä olen ollut kolmasti. Ja se on syvältä, hirveämpää tutkimusta en tiedä.
👍: 0 ⏩: 1
Ei se kyllä varmasti mitenkään hauskaa oo: sekään ei ollu mitenkää erityisen kivaa, ku kaveri ekaa kertaa elämässää pisti kanyyliä suonee menemää, vaikka mitää ei edes menny pielee. xP Voin vaa kuvitella, mille tuntuu, jos se suoni repee sitte ku pistetää paljo tavaraa menemää sinne!
Paha sanoo, et mikä niil sit on ollu tilanne, jos se lääkäri ei lähteny auttaan, ku ei tiiä mitää tarkempii yksityiskohtii koko hommast. Voihan se olla ihan mahdollista, et oli piuhat vaa irti seinäst tai jotai sellastaki.
Joo, se sivumaku kuuluu niihin mahd. sivuvaikutuksii sen varjoaineen kans. En oo aatellukkaa noin, mut varjoaine kuulostaa tosiaan aika scifille, nyt kun sen noin sanoit
👍: 0 ⏩: 1
Ensimmäisessä angiossa olin sen verran pöllyissä rauhottavista ja kipulääkkeistä ettei se tuntunut miltään. Toisella kertaa joka kerta kun kuvattiin niin tuntui kuin pään sisällä olisi aurinko lämmittänyt, kesti hetken mutta oli suhteellisen inhottava tunne. Kolmannella kerralla kysin kuuluuko tuntemukset asiaan ja ne kuuluivat, sillä kertaa tuli sellainen olo kuin pyörryttäessä. Alkoi suhista korvissa ja näkyi semmoisia pilkkuja, kesti hetken, olisko sen aikaa kun kuvasivat? Eli ongelmana ei ollut se vaijerin laitto vaan itse kuvaus. Kolmannella kerralla oli Suomen ykkönen kuvaajana, tutkiskelin silloin netistä kuka se oli.
Tokalla kerralla oli anestesialääkäri valmiudessa jos olisi tarvittu käyttää titaanipalloja mahdollisten tukosten avaamiseen. Ne olisi "ampunut" niitä jotenkin verisuoniin.
👍: 0 ⏩: 1
Mielenkiintoista kuulla ihmisten kokemuksia, ja yllättää aina, miten eri ihmiset voi kokea hyvin eri tavalla saman toimenpiteen, vaikka se molemmille onnistuis oikein hyvin. Se oli siis varmaan pään alueen angio, eikä esim. sepelvaltimoitten, eli sydämen omien valtimoiden, jos ne oireet tuntu pään alueella?
👍: 0 ⏩: 1
Eli lyhyesti aneurysma puhkesi aivoissa (aivoverenvuoto), suljettiin leikkauksella. Kaikki ok, mutta sain bakteerin aiheuttaman aivokalvontulehduksen ja sen hoitamisessa meni sairaalassa pari kuukautta. Leikkasivat 4 kertaa, puhdistivat vain haavan eivät sen syvemmälle menneet. Normaalisti poiketen olin tajuissani sen puhkeamisen jälkeenkin.
👍: 0 ⏩: 1
Kyllä mie sen oon joskus (ja sun da-nimen useamminkin
Mutta tosi hyvä juttu, että kuitenkin nyt kaikki on ilmeisesti ok! Mahtoi olla kyllä varmasti tosi rankka kokemus. (Ja nyt teen sitten oletuksia vaikka just äsken sanoin, ettei niitä pitäis tehdä, jos ei oo kaikki tarvittavat esitiedot xP)
👍: 0 ⏩: 1
Oli muistaakseni karotinangiografia tai carotin tai no jotain sen suuntaista.
Mutta joskus osuu oikeaankin noissa oletuksissaan, mutta yleensä täytyy olla kasvokkain. Nuohan on aina rankkoja juttuja, hyvä puoli on se että siinä ollaan päivistyspotilaana ja etuoikeutettuna muihin potilaisiin nähden. Yksi vaihtoehto on se että pullistuma olisi löydetty ennen puhkeamista ja sitten olisi joutunut odottamaan sulkuleikkausta tai sitä että se suljetaan suonensisäisesti, sekin olisi ollut varmaan kamalaa se odottaminen. Tässä tapauksessa odotusta ei ollut niin pitkään.
👍: 0 ⏩: 1
Juu: angiografiahan tarkoittaa suoraan suomennettuna verisuonikuvausta: ja verisuoniahan (valtimoita usein, joskus myös laskimoita) kuvaillaan useastakin paikasta, missä ne on kuvattavissa ja suonittaa jotain tärkeetä: esim. tietääkseni noiden aivovaltimoiden ja sepelvaltimoiden angiografian lisäksi kuvaillaan myös mm. munuaisvaltimoita ja vissiin jos on vaikka paleltumavamma tärkeemmällä alueella, niin sen alueen valtimoita myös kuvaillaan joskus angiossa. Aina ihailen, että miten tarkasti ja hyvin pystytään kaikkea ihmisestä kuvaamaankaan, ja vielä ihan ilman, että sitä edes tuntee, niinkun CT:ssä tai magneetissa (angiossa sen tosin kyllä tuntee)! Onneks on tajuttu röntgensäteily ja ydinmagneettinen resonanssi ja keksitty ottaa ne lääketieteen käyttöön, ois aika ikävää, jos ei olis mitään tollasia kuvantamismenetelmiä olemassa!
Joo, odottaminen saattaa kyllä olla aika ahdistavaa usein, siis jos jotain ikävää/pelottavaa/jännittävää odottaa! Tossa tapauksessa ei varmastikaan tarvinut kovin pitkään odottaa, tosiaan! Hyvä, että pystyy löytämään asioista valoisat puolet 
👍: 0 ⏩: 1
Torstaina olin TYKSissä ja tiistaina leikkasivat, yrittivät saada Helsingistä suomalaisen huippukirurgin leikkaamaan. Ilmeisesti tarkoittivat Juha Hernesniemeä, ainakin googlauksen perusteella hän on se joka leikkaa tuon kohdan aneurysmia - Posterior inferior cerebellar artery lukee sairaalan papereissa. Mutta se oli lomalla eivätkä saaneet kiinni joten jouduin tyytymään "tavis" kirurgiin.
👍: 0 ⏩: 1
Ai toi Hernesniemi on wikipedian mukaan saanu palkinnon "tiedollisista ja taidollisista osaamisesta ja ihmisläheisestä asenteesta", hyvin pätevän oloinen tosiaan; löytyy sekä osaamista, että hyvää potilaan kohtaamista ilmeisesti. Se onkin mielenkiintonen kysymys, mitä usein esitetään, että jos pitäs valita, niin haluaisko mielummin oikeen töykeän, mutta erityisen taitavan lääkärin vai semmosen perustaitavan, mutta mukavan (jos ei olis kyse mistään pelkkää leikkaushoitoa vaativasta, tai välttämättä mistään hengenhädästä).
👍: 0 ⏩: 1
Mieluummin valitsen taitavan mutta töykeän, loppujen lopuksi lääkäreiden kanssa ollaan tekemisissä aika vähän, ainakin osastolla. Neurokirurgeista ei yksikään vaikuttanut sellaiselta tyypiltä että istuisi jossain kahviossa tappamassa aikaa (tappavat mieluummin potilaita
Itselle oli sama kuka leikannut ym. Mutta osa potilaista piti tärkeänä että Esa Kotilainen oli leikannut, Turussa tunnettu, erikoistunut enemmän selkärankaleikkauksiin. Jos tuo nyt oli oikea termi. Harvat olivat ne tilanneet kun leikkauksista ja hoidoista keskusteltiin, suurin osa potilaista oli sen verran sekaisin etteivät tienneet tarkalleen missä olivat.
👍: 0 ⏩: 1
Niin varmaan itsekin valitsisin tuon saman... Mutta loppujen lopuksi niin iso osa ongelmista (esim. epämääräiset selkäkivut, joille ei löydy mitään leikkauksella hoidettavaa syytä tms), on muutakin kuin pelkästään fyysisiä juttuja, jotka vain jollain tietyllä toimenpiteellä sais hoidettua pois, että ei voi olla taitava, jos on töykeä, koska siihen hoitoon kuuluu niin olennaisesti hyvä vuorovaikutussuhde, että toi kysymys ei edes oo järkevä millään tavalla ^^
👍: 0 ⏩: 0