HOME | DD

Description
Ensimmäinen luku: Pariutuminen.

Leiripaikka sijaitsi keskellä käpyjä, risuja, kiviä ja puita. Näin selkokielellä, metsässä. Ensimmäisenä oli tietenkin pystytettävä teltat ja katsottava kuka nukkui kenenkin kanssa. Ja tämän ratkaisi arpa, jonka veti Amerikka. Ystävällisesti karvakaulus oli vaivautunut tulemaan mukaan kuskiksi, ajamaan miehet perille leiriin. Saksa ojensi vastahakoisesti lakkinsa johon taitetut paperinpalat pudotettiin ja sekoitettiin.
"Teltassa A nukkuu..." Amerikka aloitti ja veti ensimmäisen nimen "...Italia." Italia hihkaisi innosta, a kun sattui olemaan hänen lempikirjaimensa. Se oli sanassa pasta, sekä sanassa siesta, että sanassa Italia. Upea kirjain kerrassaan. "Ja Italian kanssa nukkuu... Kiina."
Kiinan ilme venähti ja tämä avasi jo suunsa esittääkseen vastalauseensa ja ilmoittaakseen ettei aikonut nukkua samassa teltassa kuin yhden tietyn ihmisen kanssa, mutta jäi Italian hiljentämäksi kun töyhtöpää hyökkäsi tanssittamaan häntä ympäriinsä. "Me saamme nukkua yhdessä, Kiina-kun~!!" Avuton Kiina ei voinut kuin seurata ylienergistä partneriaan, kylläkin autuaan tietämättömänä hänen selkäänsä murhaavasti tuijottavista sinisistä silmistä.
"Ja teltassa B nukkuvat..." tällä kertaa Amerikka veti kolme arpaa kerralla "Venäjä, Preussi ja Englanti." Englanti hymyili kohteliaasti, Venäjä leveästi, ja... No, Preussi ei hymyillyt, vaan näytti järkyttyneeltä. Karmiinisilmä ei epäonnekseen pystynyt kuin aukomaan suutaan, antaen vaikutelman kehitysvammaisesta kultakalasta, Englannin ja Venäjän lempeästi (tai vähän vähemmän lempeästi) raahatessa häntä kohti B-teltan paikkaa.
Japani vilkaisi vieressään seisovaa Saksaa, joka käänsi avoimesti katseensa häneen. "Eli minä ja Saksa-san yövymme yhdessä, selvä", nuorempi totesi tyynesti ja nosti reppunsa selkäänsä, hakien teltta C:n paikkaa. Saksa mutisi äidinkielellään jotain josta toinen ei saanut selvää ja raahautui tämän perään, muistuttaen veljestään eroavasti depressiosta kärsivää piikkisikaa hartioiden lähes raahatessa maata ja ympärillä leijuessa kärttyisyyden aura.

Kiina ei arvostanut. Kiina ei todellakaan arvostanut. Mitäkö niin? Seuraansa. Itsekseen äidinkielellään jupisten hän pystytti telttaa yksikseen, Italia kun oli sattunut repäisemään spagettipussinsa auki ja yritti nyt epätoivoisesti jahdata makarooneja ruohikosta rukoillen armoa Suurelta Spaghetilta. Mitähän ihmettä tuon kanssa nukkumisesta tulisi, luultavasti se puhuisi koko yön unissaan ja kertoisi vaikkapa lihapullakastikkeen reseptin. Miksi, oi miksi hän ei voinut vain nukkua Japani-kunin kanssa! Japani-kun nukkui rauhallisesti ja siististi eikä pitänyt ääntä. ...nukkuessaan siis, muuten nuorukaisesta kyllä lähti varsin viihdyttäviäkin ääniefektejä. Ajatuksissaan Kiina virnisti, varsin mukavaisan (ja äänekkään) muistojen leijuessa hänen silmiensä editse.
...miehen unelmointi kuitenkin keskeytyi varsin raa'asti, jonkin ohuen tunkeutuessa hänen korvaansa. Alkusäikähdyksen (eli kovaäänisen "PYHÄ PANDA!!" huudahduksen ja metrin kauemmas lennähtämisen) jälkeen Kiina näki punaista, ymmärtäessään mitä hihittelevä Italia piti sormissaan.
"JUMANKAUTA ITALIA!!" mies keuhkosi. "Saisinko tiedustella, MINKÄ TAKIA sinä tungit SPAGHETTIA minun korvaani?!!" Italia vakavoitui nopeasti. "Koska, Kiina-san, olit niin kovasti muissa maailmoissa ja hourailit jotain hyvästä pikkuveljestä ja siitä ettei muut saa kuulla. Ajattelit varmasti Japani-kunia, ymmärrän sen, teillä on varmasti liikaa kiireitä viettääksenne laatuaikaa veljesten kesken." Tietäväisenä ja myötätuntoisena Italia nyökytteli. Hetken Kiina tuijotti Italiaa silmät levällään ja kulmat kurtussa, kunnes lopulta miehen pää nuupahti tämän rintaa vasten ja vain yksi ajatus kaikui kovaan ääneen hänen päänsä sisässä: '...elän puutteessa...' jota seurasi toinen, vielä kauhistuttavampi: 'Jos olen karanteenissa Japani-chanista koko leirin, alan panna jo puita.'

Englannilla ja Venäjällä oli isohkon puoleinen ongelma. Ongelma jolla oli (omien sanojensa mukaan) enemmän habaa kuin pikkuveljellään munaa. Ongelma joka oli sillä hetkellä kontillaan maassa, persus pystyssä ja pää puskassa. Englanti huokaisi ja aloitti rauhallisesti: "Preussi-san, jos otat pään pois puskasta voisimme juoda rauhoittavan kupin teetä ja alkaa pystyttää teltt-" Vastaukseksi tuli kovaäänistä ja surkeaa parkumista ja kiroilua saksaksi.
Venäjä mittaili arvostelevasti katseellaan Preussin takamusta ja taikoi esiin rakkaan putkensa. Hetken tuo katseli aarrettaan, persusta, aarrettaan, ja taas persusta, ja päätyi lopputulokseen: putki menee persukseen. Näin ollen Preussi tuli puskasta ulos vauhdilla ja raivoisasti karjuen. Ketä nyt ei ajaisi ylös tuntemus metallisauvasta perseessä, kun sinne kuuluu jotain aivan muuta!
Hymy Venäjän kasvoilla oli leveä ja tyytyväinen, ja hän kääntyi Englannin puoleen. "Aloittaisimmeko nyt teltan pystyttämisen?" hän kysyi kohteliaasti, jättäen täysin huomiotta rakasta takalistoaan pitelevän ja saksaksi keuhkoavan Preussin. Englanti hymyili takaisin, paiskasi kättä partnerinsa kanssa ja kyykistyi teltan puoleen. Tämä ei kuitenkaan Preussi-parkaa rauhoittanut, vaan mies kyykistyi maahan selin Venäjään ja Englantiin ja alkoi mutista itsekseen.
Se oli vain pyhä epäreiluus että hänet lähetettiin tällaiselle leirille. Kaikki tiesivät että hänen fyysinen kuntonsa oli reilusti muiden yläpuolella, ja että mitä sotatilanteisiin tuli hän oli luotettavin kaikista - urhea, laskelmoiva, terävä, ja häikäisi vastustajat uskomattomalla seksikkyydellään! Niin juuri, niin niin, aivan niin! Heti kun viholliset näkisivät hänen jylhät piirteensä, platinaa hohtavat hiuksensa ja täydellisen vartalonsa (Preussi ei ottanut huomioon että univormu peitti vartalon), he kuolisivat verenhukkaan ja lankeaisivat hänen jalkojensa juureen tekemään kuolemaa kun tietäisivät että olivat aivan liian huonoja hänen kaltaiselleen... Kaltaiselleen... Jumalalle! Adonikselle! Suuriruhtinaalle!
Englanti kohotti kiinnostuneena kulmaansa. "Ivaniako sanoit Adonikseksi vai minua?"
...hups.

C-teltta oli ensimmäisenä pystyssä. Japani tyynesti jätti omaan arvoonsa Saksan jurputtamisen leiristä, sen typeryydestä, Amerikasta ja tämän virheistä (niin psyykkisistä ja fyysisistä) ja arvonnasta. Blondin jäädessä vaahtoamaan nurmikolle nuorempi kahdesta kuljetti tavaransa sisään ja alkoi vaihtaa vaatteita normaalista univormustaan maastokuvioiseen eurooppalaiseen, jollaista heidän tuli käyttää. Kesken paidan kuorimisen yltään, Saksa törmäsi sisään jatkamaan vaahtoamista, mutta jäikin toljottamaan suu auki.
Japani mutristi huuliaan ja huiskaisi kättään, kuin karkottaen ärsyttävää ötökkää (vaikka hänen seuralaisensa muistuttikin lähinnä kuollutta kalaa suu auki ja silmät levällään). "Saksa-san, olisitko kiltti etkä tuijottaisi kun vaihdan vaatteita?" hän pyysi kohteliaasti ja veti harmahtavanvihreän t-paidan ylleen. Saksan suupieliä nyki lähes psykopaattinen virne. "En olisi kiltti! En ole nähnyt sinua ikinä ilman vaatteita!" Poika huokaisi miehen väittämälle. "Oletpas."
Ilme natsivaltion kasvoilla oli näkemisen arvoinen, kasvojen venyessä kuin kumi. Japanin teki mieli kokeilla kuinka paljon posket venyisivät jos niistä vetäisi, mutta sen hän jätti tekemättä. "Vaikket sinä muistaisi, minun takapuoleni kyllä muistaa", hän huomautti viileällä sävyllä ja alkoi napittaa takkiaan. Saksa istahti alas, korvien sävy muistuttaen tomaattia. "...ai niin." Hän ei viitsinyt mainita ettei sitä pitäisi laskea koska molempien silmät olivat olleet sidottuina, mutta jätti sen väliin, haluten unohtaa koko välikohtauksen. ...mieluiten kaikki ne välikohtaukset.
Japani nyöritti maiharinsa loppuun ja kömpi (perse mukavasti pystyssä, Saksa pisti merkille) ulos teltasta, kääntyen vielä antamaan viimeisen huomautuksen: "et sitten juo." Tilanteen kahden vaihtoehdon iskeytyessä miehen tajuntaan oli jo liian myöhäistä. Vaihtoehdot: joko hän joisi ja luultavasti vehtaisi Japanin kanssa, tai olisi juomatta ja kärsisi koko leirin selvänä.
...parkuna joka teltasta kohosi kuulosti persauksiin ammutulta härkäsammakolta.

Description
Ensimmäinen luku: Pariutuminen.

Leiripaikka sijaitsi keskellä käpyjä, risuja, kiviä ja puita. Näin selkokielellä, metsässä. Ensimmäisenä oli tietenkin pystytettävä teltat ja katsottava kuka nukkui kenenkin kanssa. Ja tämän ratkaisi arpa, jonka veti Amerikka. Ystävällisesti karvakaulus oli vaivautunut tulemaan mukaan kuskiksi, ajamaan miehet perille leiriin. Saksa ojensi vastahakoisesti lakkinsa johon taitetut paperinpalat pudotettiin ja sekoitettiin.
"Teltassa A nukkuu..." Amerikka aloitti ja veti ensimmäisen nimen "...Italia." Italia hihkaisi innosta, a kun sattui olemaan hänen lempikirjaimensa. Se oli sanassa pasta, sekä sanassa siesta, että sanassa Italia. Upea kirjain kerrassaan. "Ja Italian kanssa nukkuu... Kiina."
Kiinan ilme venähti ja tämä avasi jo suunsa esittääkseen vastalauseensa ja ilmoittaakseen ettei aikonut nukkua samassa teltassa kuin yhden tietyn ihmisen kanssa, mutta jäi Italian hiljentämäksi kun töyhtöpää hyökkäsi tanssittamaan häntä ympäriinsä. "Me saamme nukkua yhdessä, Kiina-kun~!!" Avuton Kiina ei voinut kuin seurata ylienergistä partneriaan, kylläkin autuaan tietämättömänä hänen selkäänsä murhaavasti tuijottavista sinisistä silmistä.
"Ja teltassa B nukkuvat..." tällä kertaa Amerikka veti kolme arpaa kerralla "Venäjä, Preussi ja Englanti." Englanti hymyili kohteliaasti, Venäjä leveästi, ja... No, Preussi ei hymyillyt, vaan näytti järkyttyneeltä. Karmiinisilmä ei epäonnekseen pystynyt kuin aukomaan suutaan, antaen vaikutelman kehitysvammaisesta kultakalasta, Englannin ja Venäjän lempeästi (tai vähän vähemmän lempeästi) raahatessa häntä kohti B-teltan paikkaa.
Japani vilkaisi vieressään seisovaa Saksaa, joka käänsi avoimesti katseensa häneen. "Eli minä ja Saksa-san yövymme yhdessä, selvä", nuorempi totesi tyynesti ja nosti reppunsa selkäänsä, hakien teltta C:n paikkaa. Saksa mutisi äidinkielellään jotain josta toinen ei saanut selvää ja raahautui tämän perään, muistuttaen veljestään eroavasti depressiosta kärsivää piikkisikaa hartioiden lähes raahatessa maata ja ympärillä leijuessa kärttyisyyden aura.

Kiina ei arvostanut. Kiina ei todellakaan arvostanut. Mitäkö niin? Seuraansa. Itsekseen äidinkielellään jupisten hän pystytti telttaa yksikseen, Italia kun oli sattunut repäisemään spagettipussinsa auki ja yritti nyt epätoivoisesti jahdata makarooneja ruohikosta rukoillen armoa Suurelta Spaghetilta. Mitähän ihmettä tuon kanssa nukkumisesta tulisi, luultavasti se puhuisi koko yön unissaan ja kertoisi vaikkapa lihapullakastikkeen reseptin. Miksi, oi miksi hän ei voinut vain nukkua Japani-kunin kanssa! Japani-kun nukkui rauhallisesti ja siististi eikä pitänyt ääntä. ...nukkuessaan siis, muuten nuorukaisesta kyllä lähti varsin viihdyttäviäkin ääniefektejä. Ajatuksissaan Kiina virnisti, varsin mukavaisan (ja äänekkään) muistojen leijuessa hänen silmiensä editse.
...miehen unelmointi kuitenkin keskeytyi varsin raa'asti, jonkin ohuen tunkeutuessa hänen korvaansa. Alkusäikähdyksen (eli kovaäänisen "PYHÄ PANDA!!" huudahduksen ja metrin kauemmas lennähtämisen) jälkeen Kiina näki punaista, ymmärtäessään mitä hihittelevä Italia piti sormissaan.
"JUMANKAUTA ITALIA!!" mies keuhkosi. "Saisinko tiedustella, MINKÄ TAKIA sinä tungit SPAGHETTIA minun korvaani?!!" Italia vakavoitui nopeasti. "Koska, Kiina-san, olit niin kovasti muissa maailmoissa ja hourailit jotain hyvästä pikkuveljestä ja siitä ettei muut saa kuulla. Ajattelit varmasti Japani-kunia, ymmärrän sen, teillä on varmasti liikaa kiireitä viettääksenne laatuaikaa veljesten kesken." Tietäväisenä ja myötätuntoisena Italia nyökytteli. Hetken Kiina tuijotti Italiaa silmät levällään ja kulmat kurtussa, kunnes lopulta miehen pää nuupahti tämän rintaa vasten ja vain yksi ajatus kaikui kovaan ääneen hänen päänsä sisässä: '...elän puutteessa...' jota seurasi toinen, vielä kauhistuttavampi: 'Jos olen karanteenissa Japani-chanista koko leirin, alan panna jo puita.'

Englannilla ja Venäjällä oli isohkon puoleinen ongelma. Ongelma jolla oli (omien sanojensa mukaan) enemmän habaa kuin pikkuveljellään munaa. Ongelma joka oli sillä hetkellä kontillaan maassa, persus pystyssä ja pää puskassa. Englanti huokaisi ja aloitti rauhallisesti: "Preussi-san, jos otat pään pois puskasta voisimme juoda rauhoittavan kupin teetä ja alkaa pystyttää teltt-" Vastaukseksi tuli kovaäänistä ja surkeaa parkumista ja kiroilua saksaksi.
Venäjä mittaili arvostelevasti katseellaan Preussin takamusta ja taikoi esiin rakkaan putkensa. Hetken tuo katseli aarrettaan, persusta, aarrettaan, ja taas persusta, ja päätyi lopputulokseen: putki menee persukseen. Näin ollen Preussi tuli puskasta ulos vauhdilla ja raivoisasti karjuen. Ketä nyt ei ajaisi ylös tuntemus metallisauvasta perseessä, kun sinne kuuluu jotain aivan muuta!
Hymy Venäjän kasvoilla oli leveä ja tyytyväinen, ja hän kääntyi Englannin puoleen. "Aloittaisimmeko nyt teltan pystyttämisen?" hän kysyi kohteliaasti, jättäen täysin huomiotta rakasta takalistoaan pitelevän ja saksaksi keuhkoavan Preussin. Englanti hymyili takaisin, paiskasi kättä partnerinsa kanssa ja kyykistyi teltan puoleen. Tämä ei kuitenkaan Preussi-parkaa rauhoittanut, vaan mies kyykistyi maahan selin Venäjään ja Englantiin ja alkoi mutista itsekseen.
Se oli vain pyhä epäreiluus että hänet lähetettiin tällaiselle leirille. Kaikki tiesivät että hänen fyysinen kuntonsa oli reilusti muiden yläpuolella, ja että mitä sotatilanteisiin tuli hän oli luotettavin kaikista - urhea, laskelmoiva, terävä, ja häikäisi vastustajat uskomattomalla seksikkyydellään! Niin juuri, niin niin, aivan niin! Heti kun viholliset näkisivät hänen jylhät piirteensä, platinaa hohtavat hiuksensa ja täydellisen vartalonsa (Preussi ei ottanut huomioon että univormu peitti vartalon), he kuolisivat verenhukkaan ja lankeaisivat hänen jalkojensa juureen tekemään kuolemaa kun tietäisivät että olivat aivan liian huonoja hänen kaltaiselleen... Kaltaiselleen... Jumalalle! Adonikselle! Suuriruhtinaalle!
Englanti kohotti kiinnostuneena kulmaansa. "Ivaniako sanoit Adonikseksi vai minua?"
...hups.

C-teltta oli ensimmäisenä pystyssä. Japani tyynesti jätti omaan arvoonsa Saksan jurputtamisen leiristä, sen typeryydestä, Amerikasta ja tämän virheistä (niin psyykkisistä ja fyysisistä) ja arvonnasta. Blondin jäädessä vaahtoamaan nurmikolle nuorempi kahdesta kuljetti tavaransa sisään ja alkoi vaihtaa vaatteita normaalista univormustaan maastokuvioiseen eurooppalaiseen, jollaista heidän tuli käyttää. Kesken paidan kuorimisen yltään, Saksa törmäsi sisään jatkamaan vaahtoamista, mutta jäikin toljottamaan suu auki.
Japani mutristi huuliaan ja huiskaisi kättään, kuin karkottaen ärsyttävää ötökkää (vaikka hänen seuralaisensa muistuttikin lähinnä kuollutta kalaa suu auki ja silmät levällään). "Saksa-san, olisitko kiltti etkä tuijottaisi kun vaihdan vaatteita?" hän pyysi kohteliaasti ja veti harmahtavanvihreän t-paidan ylleen. Saksan suupieliä nyki lähes psykopaattinen virne. "En olisi kiltti! En ole nähnyt sinua ikinä ilman vaatteita!" Poika huokaisi miehen väittämälle. "Oletpas."
Ilme natsivaltion kasvoilla oli näkemisen arvoinen, kasvojen venyessä kuin kumi. Japanin teki mieli kokeilla kuinka paljon posket venyisivät jos niistä vetäisi, mutta sen hän jätti tekemättä. "Vaikket sinä muistaisi, minun takapuoleni kyllä muistaa", hän huomautti viileällä sävyllä ja alkoi napittaa takkiaan. Saksa istahti alas, korvien sävy muistuttaen tomaattia. "...ai niin." Hän ei viitsinyt mainita ettei sitä pitäisi laskea koska molempien silmät olivat olleet sidottuina, mutta jätti sen väliin, haluten unohtaa koko välikohtauksen. ...mieluiten kaikki ne välikohtaukset.
Japani nyöritti maiharinsa loppuun ja kömpi (perse mukavasti pystyssä, Saksa pisti merkille) ulos teltasta, kääntyen vielä antamaan viimeisen huomautuksen: "et sitten juo." Tilanteen kahden vaihtoehdon iskeytyessä miehen tajuntaan oli jo liian myöhäistä. Vaihtoehdot: joko hän joisi ja luultavasti vehtaisi Japanin kanssa, tai olisi juomatta ja kärsisi koko leirin selvänä.
...parkuna joka teltasta kohosi kuulosti persauksiin ammutulta härkäsammakolta.