HOME | DD

Description
Prologi: Karvaturrin tehtävänanto.

"Saksa-san ei tunnu kovin iloiselta", Japani totesi istuessaan jalat hillitysti ristissä pehmeällä viininpunaisella tuolilla. Hänen vieressään ruskeahiuksinen, sinivormuinen nuorimies vaihtoi levottomana asentoa ja mutristi huuliaan. "Ei niin, Japani-kun." Italian ilme kuitenkin kirkastui huomattavasti, ja hän suoristi selkänsä. "Mutta minä tiedän juuri mitä hän tarvit-"
Tässä vaiheessa heidän viereensä ilmaantui vanhempi mieshenkilö platinaisine hiuksineen ja jo punehtuneine naamoineen. Vanhempi Italia hätkähti Preussin karmiininpunertavia silmiä aika tavalla, kun taas Japani onnistui pitämään pokkansa. "Jos aiot sanoa sen peellä alkavan ruokalajin, Italia-kun, teen suolistasi spaghettia", Itä ärisi ja mulkaisi valkotakkista nuorukaista. "Japani-kun, jos huuliltasi karkaa yksikin nenäkäs kommentti, sinusta tulee makkarakastiketta. Ruumiinosan saat sitten päätellä ihan itse." Näin sanottuaan hän kääntyi ja liittyi jälleen nuoremman veljensä seuraan harppomaan ympäri salonkia.
Saksa, joka yleensä oli niin kovin rauhallinen, oli nyt täysin hermona. Vanhemman veljensä muassa hän kulutti salongin kaunista mattoa ja pysähtyi lopulta suuren puisen pöydän eteen, läväyttäen kämmenensä siihen voimalla joka meinasi ajaa Italia-paran tuolin alle piiloon.
"Sinä vihonviimeinen karvaturri", Saksa meuhkasi viitaten Amerikan rakkaaseen karvakaulukseen. Loukkaantuneena silmälasipäinen mulkaisi vaahtoavaa blondia ja nosti leukaansa, tavoitellen auktoriteettiaan. "Saksa-san, ole hyvä ja rauhoitu. Tämä on vain omaksi parhaak-" hän yritti, jääden Preussin keskeyttämäksi.
"Halt den Mund, idiot!" punasilmä karjaisi sylki lentäen, näyttäen varsin pahasti järkensä menettäneeltä. Mikä taas ei olisi yllättänyt Amerikkaa lainkaan, hän oli aina epäillyt Idän mielenterveyttä. Itsekseen nyökytellen hän avasi tietäväisenä suunsa.
"Preussi-san, suosittelisin lämpimästi käyntiä Ranska-sanin luona. Hän voisi rauhoittaa mielentilaasti kovast-" sen pidemmälle ei Amerikka päässyt todetessaan tuijottavansa suoraan rakkaan ystävänsä Preussin haaroväliin (joka näytti lupaavan täyteläiseltä, näin asian vierestä). Kauaa ei tuijottanut, nyt lähes höyryä sieraimistaan työntävän miehen tarratessa hänen niskahiuksiinsa ja alkaessa ärjyä kirouksia ja loukkauksia saksaksi.
"Dummkopf, verdammt, arschloch!!" ja sitä rataa karjui Preussi, Saksan säestäessä vähintäänkin yhtä kovalla saksankielisellä yleisellä vaahtoamisella englanninkielisten kirosanojen täydentäessä tekstiä sieltä täältä.
Varsin odottamatonta oli Preussin raskas putoaminen pöydältä persuksilleen muutaman asiakirjan saattelemana. Sitäkin odottamattomampaa, joka tapauksessa, oli ollut syy jonka takia mies nyt makasi raajat joka ilmansuuntaan sojottaen lattialla. ...tai siis, kuka EI yllättyisi saadessaan teevettä lastillisen housuihinsa ja mojovan huitaisun putkesta pakaroille?
Englanti kurtisti noita ah, niin kuuluisia kulmiaan kumartuessaan kohteliaasti tiedustelemaan Preussin vointia. "Toivottavasti nyt ymmärrät miltä Saksa-sanista tuntuu aamuisin." ...no, ainakin melkein.
Venäjä puolestaan ojensi kätensä ja hymyili aurinkoisesti, pyöritellessään putkenpätkäänsä kädessään. "Preussi, ystäväni, älä ryppyile - ota ryyppy!" hän ehdotti suu leveässä virneessä viitaten povitaskussaan olevaan taskumattiin.
Preussi ei pitänyt tästä, varsinkaan kun Italia, tuo kirottu pieni idiootti, otti ja putosi tuolilta kun nauroi maha kipeänä. Eikä teevettä valuva housunpersus auttanut asiaa lainkaan. Naama entistäkin punaisempana Itä nousi, puhisten ja ähkien. Italian mielestä hän muistutti erehdyttävästi isoa, pahaa sutta, mutta viisaasti nuorimies piti ajatuksensa ominaan.
Samaan aikaan ovista astui sisään tummahiuksinen y-kromosomin kantaja, jonka katse ensimmäisenä haki Japanin. Kiina virnisti ja vinkkasi silmää, aiheuttaen vaaleanpunan toisen kasvoille. Julkinen paikka, mitä ihmettä Kiina-kun ajatteli?
"Missasinko jotain tärkeää?" Kiina kysyi hilpeänä, kuin ei huomaisi edelleen kiroavaa Saksaa, Englantia joka yritti parhaansa mukaan väistellä kontillaan hänen jalkojaan jahtaavaa Preussia, ja Venäjää joka katseli esitystä varsin kiinnostuneena. Sekä tietenkin Italiaa, joka edelleen kieri lattialla huutaen pyhää bolognesea ja nauraen päätään irti.
Amerikka nousi tuolistaan ja käveli puristamaan vastatulleen kättä. "Kiina-san, mikä ilo, ehkä sinä osaat suhtautua tilanteeseen viisaammin kuin suuriegoiset testosteronitehtaamme", hän huudahti. Kiina hymähti huvittuneena ja kohotti kiinnostuneena kulmiaan. "Ja tilanne on...?"
"Te olette lähdössä leirille. Sotaharjoituksia varten", Amerikka selitti. "Tavoitteena on testata kuntonne ja valmiutenne sotatilannetta varten." Hän keskeytti puheensa vilkaistakseen Preussia, joka nyt hakkasi nyrkeillä lattiaa ja ulvoi "MINULLA ON HABAA, MINULLA ON HABAA ENEMMÄN KUIN SAKSALLA ON MUNAA". Pikkuveli ei tätä varsinaisesti arvostanut ja kävikin veljeensä kiinni. (Alakautta.)
Kiinaa nauratti. "Selvä, ketkä kuuluvat meihin ja milloin?" Nyt toinen mies rykäisi vaivaantuneena. "Kolmen tunnin päästä. Mukaan ovat tulossa sinun lisäksesi Italia, Japani, Saksa, Preussi, Englanti ja Venäjä."
"Kolme tuntia?!" Kiina ärjäisi, mutta rauhoittuikin varsin nopeasti. Hetken mies näytti mietteliäältä, kunnes hilpeä virne ilmaantui hänen suupieliinsä. "Olkoon niin." Näin ollen, hän kääntyi ja lähti huoneeseensa pakkaamaan, jättäen jälkeensä hämmästyneen Amerikan ja varsin epäileväisen Japanin.
Kun noin puolen tunnin päästä oltiin saatu irroitettua toisiaan kourivat Saksa ja Preussi, lähetettiin koko joukko pakkaamaan tavaroitaan. Veljekset kirosivat edelleen raskaasti saksaksi (ja englanniksi, aina kun puhuivat Amerikasta, Venäjästä ja Englannista), Venäjä jostain syystä mittaili putkensa läpimittaa ja Englanti jahtasi Japania, Italian laulaessa vieressä oodia carbonaralle.

Description
Prologi: Karvaturrin tehtävänanto.

"Saksa-san ei tunnu kovin iloiselta", Japani totesi istuessaan jalat hillitysti ristissä pehmeällä viininpunaisella tuolilla. Hänen vieressään ruskeahiuksinen, sinivormuinen nuorimies vaihtoi levottomana asentoa ja mutristi huuliaan. "Ei niin, Japani-kun." Italian ilme kuitenkin kirkastui huomattavasti, ja hän suoristi selkänsä. "Mutta minä tiedän juuri mitä hän tarvit-"
Tässä vaiheessa heidän viereensä ilmaantui vanhempi mieshenkilö platinaisine hiuksineen ja jo punehtuneine naamoineen. Vanhempi Italia hätkähti Preussin karmiininpunertavia silmiä aika tavalla, kun taas Japani onnistui pitämään pokkansa. "Jos aiot sanoa sen peellä alkavan ruokalajin, Italia-kun, teen suolistasi spaghettia", Itä ärisi ja mulkaisi valkotakkista nuorukaista. "Japani-kun, jos huuliltasi karkaa yksikin nenäkäs kommentti, sinusta tulee makkarakastiketta. Ruumiinosan saat sitten päätellä ihan itse." Näin sanottuaan hän kääntyi ja liittyi jälleen nuoremman veljensä seuraan harppomaan ympäri salonkia.
Saksa, joka yleensä oli niin kovin rauhallinen, oli nyt täysin hermona. Vanhemman veljensä muassa hän kulutti salongin kaunista mattoa ja pysähtyi lopulta suuren puisen pöydän eteen, läväyttäen kämmenensä siihen voimalla joka meinasi ajaa Italia-paran tuolin alle piiloon.
"Sinä vihonviimeinen karvaturri", Saksa meuhkasi viitaten Amerikan rakkaaseen karvakaulukseen. Loukkaantuneena silmälasipäinen mulkaisi vaahtoavaa blondia ja nosti leukaansa, tavoitellen auktoriteettiaan. "Saksa-san, ole hyvä ja rauhoitu. Tämä on vain omaksi parhaak-" hän yritti, jääden Preussin keskeyttämäksi.
"Halt den Mund, idiot!" punasilmä karjaisi sylki lentäen, näyttäen varsin pahasti järkensä menettäneeltä. Mikä taas ei olisi yllättänyt Amerikkaa lainkaan, hän oli aina epäillyt Idän mielenterveyttä. Itsekseen nyökytellen hän avasi tietäväisenä suunsa.
"Preussi-san, suosittelisin lämpimästi käyntiä Ranska-sanin luona. Hän voisi rauhoittaa mielentilaasti kovast-" sen pidemmälle ei Amerikka päässyt todetessaan tuijottavansa suoraan rakkaan ystävänsä Preussin haaroväliin (joka näytti lupaavan täyteläiseltä, näin asian vierestä). Kauaa ei tuijottanut, nyt lähes höyryä sieraimistaan työntävän miehen tarratessa hänen niskahiuksiinsa ja alkaessa ärjyä kirouksia ja loukkauksia saksaksi.
"Dummkopf, verdammt, arschloch!!" ja sitä rataa karjui Preussi, Saksan säestäessä vähintäänkin yhtä kovalla saksankielisellä yleisellä vaahtoamisella englanninkielisten kirosanojen täydentäessä tekstiä sieltä täältä.
Varsin odottamatonta oli Preussin raskas putoaminen pöydältä persuksilleen muutaman asiakirjan saattelemana. Sitäkin odottamattomampaa, joka tapauksessa, oli ollut syy jonka takia mies nyt makasi raajat joka ilmansuuntaan sojottaen lattialla. ...tai siis, kuka EI yllättyisi saadessaan teevettä lastillisen housuihinsa ja mojovan huitaisun putkesta pakaroille?
Englanti kurtisti noita ah, niin kuuluisia kulmiaan kumartuessaan kohteliaasti tiedustelemaan Preussin vointia. "Toivottavasti nyt ymmärrät miltä Saksa-sanista tuntuu aamuisin." ...no, ainakin melkein.
Venäjä puolestaan ojensi kätensä ja hymyili aurinkoisesti, pyöritellessään putkenpätkäänsä kädessään. "Preussi, ystäväni, älä ryppyile - ota ryyppy!" hän ehdotti suu leveässä virneessä viitaten povitaskussaan olevaan taskumattiin.
Preussi ei pitänyt tästä, varsinkaan kun Italia, tuo kirottu pieni idiootti, otti ja putosi tuolilta kun nauroi maha kipeänä. Eikä teevettä valuva housunpersus auttanut asiaa lainkaan. Naama entistäkin punaisempana Itä nousi, puhisten ja ähkien. Italian mielestä hän muistutti erehdyttävästi isoa, pahaa sutta, mutta viisaasti nuorimies piti ajatuksensa ominaan.
Samaan aikaan ovista astui sisään tummahiuksinen y-kromosomin kantaja, jonka katse ensimmäisenä haki Japanin. Kiina virnisti ja vinkkasi silmää, aiheuttaen vaaleanpunan toisen kasvoille. Julkinen paikka, mitä ihmettä Kiina-kun ajatteli?
"Missasinko jotain tärkeää?" Kiina kysyi hilpeänä, kuin ei huomaisi edelleen kiroavaa Saksaa, Englantia joka yritti parhaansa mukaan väistellä kontillaan hänen jalkojaan jahtaavaa Preussia, ja Venäjää joka katseli esitystä varsin kiinnostuneena. Sekä tietenkin Italiaa, joka edelleen kieri lattialla huutaen pyhää bolognesea ja nauraen päätään irti.
Amerikka nousi tuolistaan ja käveli puristamaan vastatulleen kättä. "Kiina-san, mikä ilo, ehkä sinä osaat suhtautua tilanteeseen viisaammin kuin suuriegoiset testosteronitehtaamme", hän huudahti. Kiina hymähti huvittuneena ja kohotti kiinnostuneena kulmiaan. "Ja tilanne on...?"
"Te olette lähdössä leirille. Sotaharjoituksia varten", Amerikka selitti. "Tavoitteena on testata kuntonne ja valmiutenne sotatilannetta varten." Hän keskeytti puheensa vilkaistakseen Preussia, joka nyt hakkasi nyrkeillä lattiaa ja ulvoi "MINULLA ON HABAA, MINULLA ON HABAA ENEMMÄN KUIN SAKSALLA ON MUNAA". Pikkuveli ei tätä varsinaisesti arvostanut ja kävikin veljeensä kiinni. (Alakautta.)
Kiinaa nauratti. "Selvä, ketkä kuuluvat meihin ja milloin?" Nyt toinen mies rykäisi vaivaantuneena. "Kolmen tunnin päästä. Mukaan ovat tulossa sinun lisäksesi Italia, Japani, Saksa, Preussi, Englanti ja Venäjä."
"Kolme tuntia?!" Kiina ärjäisi, mutta rauhoittuikin varsin nopeasti. Hetken mies näytti mietteliäältä, kunnes hilpeä virne ilmaantui hänen suupieliinsä. "Olkoon niin." Näin ollen, hän kääntyi ja lähti huoneeseensa pakkaamaan, jättäen jälkeensä hämmästyneen Amerikan ja varsin epäileväisen Japanin.
Kun noin puolen tunnin päästä oltiin saatu irroitettua toisiaan kourivat Saksa ja Preussi, lähetettiin koko joukko pakkaamaan tavaroitaan. Veljekset kirosivat edelleen raskaasti saksaksi (ja englanniksi, aina kun puhuivat Amerikasta, Venäjästä ja Englannista), Venäjä jostain syystä mittaili putkensa läpimittaa ja Englanti jahtasi Japania, Italian laulaessa vieressä oodia carbonaralle.