HOME | DD

Description
                                1.luku
                           Reinkarnaatio

Vuosien päästä syntyi tyttö, josta alkaa varsinainen tarinamme
Heräsin. Venytin käsiäni hieman ja hymyilin. Oli neljästoista syntymäpäiväni ja olin aivan innoissani, sillä minulla oli tunne, että jotain jännittävää tapahtuisi. Elin todella köyhässä kaupunginosassa ja vielä sen pienimmässä maanpäällisessä asunnossa.
"Äiti, onko minulla tänään töitä?"
"Ei kultaseni, sinulle annettiin tänään palkallinen lomapäivä, ikään kuin synttärilahjaksi.
"Hyvä, minua ei todellakaan huvittaisi lähteä jakamaan lehtiä nyt"
"Hyvää syntymäpäivää, pikkusisko" kuului ääni tytön takaa ja hän kääntyi katsomaan
"Isosisko!" hän sanoi ja hymyili mustatukkaiselle tytölle, jonka hiukset olivat poninhännällä.
Minä olen Shiizu Mikeru, olen nyt kesälomalla, mutta sen jälkeen aloitan kahdeksannen luokan ja aion pitää hauskaa. Minä rakastan kepposia, olivat ne sitten pieniä tai suuria. Isosisko tuli istumaan viereeni ja ojensi minulle suorakulmion muotoisen, kovan paketin. Avasin sen innoissani ja henkäisin riemusta.
"Se ei ole paljoa ja se ei ole vain minulta, se on koko perheeltä" isosisko sanoi epäröiden kun halasin häntä.
"Emmekö me siis varmasti voi pitää juhlia?"
"Emme, meillä ei ole tarpeeksi rahaa" isäni totesi päättäväisesti, mutta ystävällisesti.
"Mutta, mutta…!"
"Anna olla, Shiizu"
"Hyvä on äiti, menen nukkumaan"
"Shiizu…" äiti sanoi vielä.
"Niin?"
"Ei yöllisiä seikkailuita, sitten!"
"Katsotaan sitä"
"Minä olen vakavissani" äiti mutisi.
"Kuuntele äitiäsi poika, et mene kaveeraamaan sen kulkuripojan kanssa" isä sanoi.
"Hyvä on" Shiizu sanoi, vaikka kuulosti pikemminkin vain sanovan kuin todella tekevän niin.
"Se on sinun parhaaksesi"
"Miten sinä voit sanoa, mikä on minun parhaakseni?" tyttö huusi ja juoksi huoneeseensa paiskaten oven kiinni.
"He eivät varmasti edes välitä, jos minä nyt lähden!"  ja sillä se oli päätetty. Samana yönä hän hyppäsi alas ikkunasta ja juoksi katua eteenpäin kun hänen eteensä laskeutui jokin, kuin enkeli ja mitään sanomatta se lähestyi.
"EI! pysy poissa" Shiizu yritti huutaa, mutta turhaan samassa enkelin muoto muuttui pallomaiseksi olioksi, joka sykki. Se sulautui Shiizuun ja Shiizu huusi tuskasta voiman sulautuessa hänen kehossaan. Hän kaatui maahan ja sitten ei mitään. Kun hän taas heräsi hän tajusi olevansa valkoisessa huoneessa, jonne juuri tuli valkoiseen takkiin pukeutunut ihminen.
"Olet näemmä jo herännyt, hyvä" valkotakkinen nainen totesi.
"Missä minä olen?"
"Sairaalassa"
"Miksi minä olen sairaalassa?"
"Poliisi löysi sinut pyörtyneenä kadulta ja he toivat sinut tänne"
"Kuka sinä muuten olet?" Shiizu kysyi.
"Minä olen Anne Turkulainen"
"Anne… voisitko laittaa television päälle?"
"Hyvä on" Anne sanoi hetken mietittyään. "Lääkäri tulee kohta tarkistamaan sinut, älä lähde mihinkään" Anne lopetti ja laittoi TV:n päälle lähtiessään huoneesta.
"Tänään on suositun Kohtalo-bändin viimeinen esiintyminen se alkaa tunnin päästä Tokyossa ja sen jälkeen kolme tähteä aikovat nauttia hiljaisuudesta…"
"Ongelmia…" Shiizu mutisi. "Veljeni… aikoo kadota!"
"Sinun veljesi?" kuului ääni Shiizun pään sisällä.
"Kuka siellä?" Shiizu tajusi kysyä mielessään.
"Minä olen sinä, sinä olet minä, minä olen osa sinua… minä olen se osa sinua, joka avustaa sinua uudessa tehtävässäsi… sanotaan vaikka että olen prinsessan reinkarnaatio"
"Odota hetki, prinsessan reinkarnaatio, kenen prinsessan muka?"
"Shiizun"
"Sama nimi kuin minulla…"
"Tietysti… mutta saanko minä kertoa sinulle hänen tarinansa?"
"Hyvä on"
"Kerran kauan sitten oli neljä valtakuntaa Ailos, Shiizu, Laos ja Ikam, silloin valtakuntaa hallitsi kaunis prinsessa jotkut kutsuivat häntä valkoiseksi prinsessaksi hänen ulkonäkönsä puolesta… prinsessa rakastui erääseen Scryaan, joka sanojensa mukaan asui prinsessan valtakunnan rajoilla Ikamissa, joka siis kuului siihen aikaan Shiizuun prinsessan maahan. Vähän sen jälkeen prinsessa seurasi Scryaa tämän mennessä Aiolokseen, vaikka hänen olisi pitänyt mennä   ja näki tämän pukevan hieman ennen kaupunkia sinisen Ailoksen kaavun. Silloin prinsessa juoksi nopeasti linnaan ja Scryan tullessa sinne, prinsessa käski vartijoiden vangita hänet, hieman sen jälkeen syntyi sota, jossa prinsessa käytti taikuuttaan, joka meni vikaan ja prinsessasta tuli pysyvä jääkuutio, vain sinä voit rikkoa prinsessan loitsun ja siten pelastaa maailman"
"Mahdotonta!" Shiizu mutisi, vaikka äänen kuuleminenkin oli mahdotonta.
"Ei me tarvitsemme sinua!" ääni kiljaisi.
"Miksi minun pitäisi auttaa jotakuta jota en edes tunne!!"
"Sinun veljesi on vakavassa vaarassa, hän on Aryon nimisen miehen reinkarnaatio, hän tietää sen jo!"
"Kenen ihmeen Aryon?!"
"Aryon on Laoksen prinssin neuvonantaja ja suojelija"
"Minun pitää suojella häntä… jos hän on se… hän aikoo mennä… LAOKSEEN!" Shiizu tajusi ja hänen silmänsä rävähtivät apposen avoimiksi huolesta.
"Miten minä pääsen Shiizuun?"
"Helppoa, sinun tarvitsee vain… miten se nyt menikään…"
"Mitä sinä oikein yrität?"
"Minä… tavallaan… unohdin…"
"SINÄ… unohdit, miten pääset takaisin Shiizuun!" Shiizu sanoi kauhuissaan.
"Olen… anteeksi"
"Yaten…" Shiizu mutisi veljensä nimen ja kyynel vierähti hänen kasvoilleen. "En ole puhunut saati nähnyt häntä viiteen vuoteen ja nyt aion menettää hänet ikuisesti, etkä sinä voi tehdä mitään?!"
"Voin…"
"NO TEE SE SITTEN, vähät minä välitän muusta"
"Sinun pitää löytää legendaarinen Maan Sydän"
"Maan sydän?"
"Sen kerrotaan olevan eräänlainen sininen, melko iso jalokivi, jolla on uskomattomia voimia"
"Sinä sanot, että sillä pääsen veljeni luokse, jos ja kun hän lähtee?"
"Aivan… se on ainoa keino juuri nyt"
"Miten minä voin löytää sen?"
"En tiedä, sinun vain täytyy etsiä se"
"Miksi minä?!" Shiizu mutisi itsekseen ja pyöritti silmiään.
"Ei sitten kun etsimään" Shiizu mutisi vielä ja kaivoi kännykkänsä taskustaan ja naputti sille nopeasti numeron ja antoi sen soida hetken, mutta kukaan ei vastannut. Shiizu huokaisi ja pudotti kännykän kädestään pöydälle ja vajosi takaisin sairaalasängylle.
"Inhottavaa olla täällä"
"Sinut tullaan nyt tarkistamaan, jos mitään ei löydy voit lähteä" Anne se hoitaja sanoi tullessaan Shiizun sängyn vierelle.
"Ei käy, minä lähden, minä olen täysin kunnossa, se ei ollut mitään, ette te voi pakottaakaan minua jäämään" Shiizu mutisi nousi sängystä ja avasi oven ja lähti käytävää pitkin kohti sairaalan ulko-ovea.
"Potilas pakenee" Annen ääni kantautui hänen korviinsa ennen kuin hän astui hissiin.
"Turhauttavaa, tämä ei johda nyt mihinkään" Shiizu mutisi hiljaa turhautuen ja löi kädellään hissin seinään.
"Mikä vialla?"
"Hei, hetki…" Shiizu sanoi tajutessaan yhden pikkuisen seikan. "Jos veljeni on sen jonkun kenen nyt olikaan suojelijan reinkarnaatio, niin ovatko muutkin bändissä, ja voiko joku heistä olla… Scryan?"
"Hyvä kysymys" ääni totesi yksiselitteisesti.
"Yritätkö sinä sanoa, että et tiedä?!"
"Eh heh eh… tavallaan…"
"Sinä sanot, että et tiedä ovatko hekin reinkarnaatioita, mahdatko sinä nyt piilotella minulta jotakin?"
"Enhän minä nyt sinulta…"
"Älä yhtään yritä, minä saan selville kaiken, mitä sinä piilottelet!"
"Siihen ei ole keinoa…, meidän täytyy vain odottaa tilannetta, jotta voin kertoa sinulle enemmän"
"SINÄHÄN KERROT minulle juuri nyt!"
"Hyvä on, nosta kätesi vaakatasoon ja sano Shii- senshi"
Shiizu teki kuten käskettiin ja hänen tummat hiuksensa muuttuivat valkoisiksi ja pidentyivät, hänen päähänsä tuli tiara, ja hänen farkkunsa ja paitansa muuttuivat valkoiseksi mekoksi, myös hänen tumma ihonsa vaaleni.
"Mitä tämä on?"
"Nyt, sano Sheezu"
"Sheezu" Shiizu sanoi ja hänen silmiensä eteen alkoi virrata kuvia, tytöstä käyttämässä miekkaa, joka hohti sinisenä, tytöstä tutkimassa keltaista ovea, tytöstä juoksemassa jonkin miehen perässä ja juttelevan tälle, miehen vangitseminen.
"Mitä tämä on?"
"Mielinäkö, sinun kielelläsi sanottuna uskoisin"
"Tämä kaikki tapahtui?"
"Kyllä, ja katso viimeistä" Shiizu katsoi ja henkäisi, siinä oli tyttö – prinsessa – jääpatsaana, miekka katosi patsaasta ja samassa näkyi kuin enkeli olisi poistunut.
"Onko tuo… sinä?" Shiizu kysyi katsellessaan enkeliä.
"Se olin minä, ennen kuin yhdistyin sinun kanssasi, tuleva prinsessa"
"TULEVA PRINSESSA?!" Shiizu huusi järkyttyneenä.
"Unohdinko kertoa? Ups… Me emme enää voi puhua, jos joskus tarvitset apua, sano vain Shii-Senshi, minä autan sitten" ääni sanoi eikä sen jälkeen kuulunut mitään, hänen ulkomuotonsa palasi normaaliksi ja hän astui ulos hissistä.
"Minä olen niin ulos täältä" Shiizu jupisi ja meni ulko-ovelle nähdessään vartijat hän tyynesti avasi oven ja astui ulos sairaalasta.
"En kestä tuollaisia paikkoja" Shiizu mutisi kävellessään katua eteenpäin. Päiviä kului ,mutta mitään erikoista ei tapahtunut, mutta kun kello tuli yksi, Shiizu meni syömään erääseen läheiseen kahvilaan, kun hän oli ollut siellä noin viisi minuuttia. Eräs persoona astui sisään ja Shiizu huusi samalla sekunnilla:
"Yaten!" Shiizu huusi, ja Yaten ensimmäisenä sisään tullut mies katsoi Shiizuun ja hätkähti:
"Pikkusisko?"
"Isoveli!" Shiizu huusi ja juoksi Yatenin luokse.
"Mitä sinä täällä teet?"
"Karkasin kotoa…" Shiizu mutisi katkerasti.
"Ei… voi… olla… totta!" Yaten murahti ja jatkoi: "Sinä menet kotiin nyt heti!"
"En mene, minulla on sinulle oikeaa asiaakin" Shiizu sanoi ja kumartui kuiskaamaan Atenin korvaan: "Tulevan prinsessan ominaisuudessa"
"Mistä sinä puhut?!" Yaten kysyi. Shiizu pudisti päätään ja lisäsi vielä: "Aryon"
"Mistä sinä tiedät siitä?"
"Joten se on totta, sen takia sinä oikeasti olet lähdössä, älä mene isoveli!"
"Olen pahoillani Shi-zu" Yaten sanoi käyttäen kauan sitten antamaansa lempinimeä.
"Minä jotenkin tiesin tämän tulevan, minä tulen kanssasi, mutta jään matkan varrella omaan valtakuntaani, Shiizuun"
"Ei käy, vaikka näemmä täytyy hyväksyä se asia, että sinä olet hänen reinkarnaationsa, minä en vaaranna sinun henkeäsi!" Yaten sanoi käskevästi, josta Shiizu kimpaantui ja sähähti:
"Etkö sinä käsitä, että minä olen huolissani sinusta, ja sinä et todellakaan lähde yksiksesi mihinkään Laokseen, suojelemaan prinssiä!"
"Suojelemaan prinssiä?"
"Se on sinun tehtäväsi, etkö sitä tiennyt, toisin sanoen menisit sinne heittämään henkesi pois, jollekulle toiselle!"
"Sekin on parempi kuin antaa Ailoksen prinsessan ottaa valta jos minä tai kukaan muu ei ole siellä suojelemassa kruununpeillisiä!"
"Onko sinusta silti hyvä uhrata elämäsi jollekulle toiselle!"
"Pikkusisko…" Yaten aloitti, mutta Shiizu jatkoi säälimättä.
"Onko sinusta hyvä jättää äiti ja isä lopullisesti, onko sinusta hyvä kirjaimellisesti, heittää elämäsi hukkaan?!"
"Jos se on jollekulle minulle tärkeälle, sen pitäisi olla okei"
"Sinä sanot, että kuoleminen toisen vuoksi on okei?" Shiizu tunsi itse samoin, mutta hänen oli pakko saada veli jäämään.
"On se, jos sillä voi pelastaa toisen!"
"Minä… ymmärrän, mutta silti, oletko sinä elänyt kaikki nämä vuodet turhaan, ei mistään syystä, aiotko heittää ne noin vain hautaan kanssasi?"
"Aion, eihän minun muistoissani ole paljon kehumista, ensin isosiskon kuoleminen… sitten vain harjoittelua ja bändissä soittamista, voiko sellaista edes kutsua elämäksi?!" Yaten sanoi kyyneleen kihotessa hänen silmäkulmaansa.
"Minä en voi siis estää sinua, joten minä tulen mukaasi!"
"Sinä et kyllä siihen rupea, pikkusisko!"
"Jaa nytkö sinä tunnustat minut pikkusiskoksesi?!" Shiizu kiljaisi ja tunsi muutaman kyyneleen virtaavan poskellaan.
"Pikkusisko…" Yaten yritti.
"Tämä asia on jo puhuttu, minä tulen ja sillä selvä, isoveli"
"Minä en aio vaarantaa tärkeän pikkusiskoni ja vieläpä Shiizun prinsessaa!" Yaten jatkoi väittelyä.
"Minä en halua sinun menevän sinne yksin, en halua menettää sinua!"
"En minäkään sinua!" Shiizu kiljaisi ja kääntyi kannoillaan sanoen vielä: "Minä seuraan sinua sinne isoveli, odota vain!" Sitten hän meni ulos ovesta ja lähti juoksemaan katua pitkin, jos katsoi oikein tarkkaan, saattoi nähdä kyyneliä Shiizun silmissä.